BLOGI: Häpeämätön ääni, liike ja ilmaisu

Häpeämätön ääni

Mitä vastasit?

jos haluaisit pystyä ilmaisemaan itseäsi vapaasti ja silti tunnistat rajoitteita yllä esitettyihin
kysymysten kohdalla, kysymykseni kuuluukin – mitä olet ajatellut asialle tehdä? Mitä
kaipaat? Mitä tarvitset? Ja estääkö sinua jokin ja jos joku estää, niin mikä?
Mikä elämässäsi olisi mahdollista, jos voisit ilmaista itseäsi vapaasti ja rohkeasti? jos
häpeäisit hiukan vähemmän itseäsi? Tai olisi ylipäätään rohkeampi?

Muutama sana äänestä ja häpeästä:

Vapaa ja virtaava ääni sekä häpeämätön liike ja itsen ilmaisu on mahdollista silloin kun mikään ei ihmistä itseään rajoita. Silloin kun erityisesti häpeä ei sitä mitenkään rajoita. Valtavan surullista on, että niin monella meistä on äänen ja ilmaisuun liittyvää häpeää. Olen syvästi sitä mieltä, että suomalaisten kansansairaus on häpeä.

Häpeä, joka meitä niin monella tavalla pienentää ja on pienentänyt ja saanut vaikenemaan. Tämä on niin laaja aihe, että tästä voisi kirjoittaa kirjan ja on toki kirjoitettukin. Häpeä on tunne, jonka parissa olen työskennellyt useiden ihmisten kanssa vuosien saatossa. Tunnen häpeän rajoittavan tunteen oman elämäni kokemuksista. Olen itse kokenut ja saanut työssäni ihmisten kanssa paljon todistaa sitä, kuinka häpeä saa sanat juuttumaan kurkkuun. Ei ole uskallusta olla se, joka on ja ilmaista itseään, ajatuksia, toiveitaan ja rajojaan kunnolla. Häpeä saattaa jopa estää laulamasta joululauluja yhteislaulutilaisuuksissa.

Häpeällä on monet kasvot ja usein se hiljaisena piiloutuu vaikuttamaan isosti. Sevaikuttaa usein hyvin rajoittavalla tavalla ennen kuin siitä tulee tietoiseksi ja lopulta kun uskaltaa ja pääsee työstämään sitä eri tavoin. Oman äänen vapauttaminen on valtavan merkityksellistä koko ihmisen elämän ja hyvinvoinnin kannalta. Ja tämä sama pätee koskien liikkumista ja tanssimista. Häpeämätön liike ja syvä yhteys kehoon ja sen tarpeisiin sekä kykyyn parantaa itseään liikkeen avulla on todella parantavaa. Ja usein vapaa liike voi olla yhtä syvän häpeän alla kuin äänikin. Ja se on hyvin luonnollista – äänen ja liikkeen avulla tulemme näyttäneeksi itsestämme jotain todella yksityistä ja intiimiäkin. Vapaana virtaava oma liike ja ääni, joka jokaisessa on, on lahja, jonka jokaisen ihmisen soisi vapauttavan. Tarvitsemme omaa kehoamme ja ääntämme ja rohkeutta käyttää sitä ihan kaikissa elämän tilanteissa. Puhutaanpa puhumisesta tai itsen sekä tunteen ilmaisusta muilla tavoilla elämässä.

Äänen ja kehon kautta luomme yhteyttä itseemme sekä yhdistymme elävään luontoon ja luovuuteen. Usein tilanne voi olla se, että ääni on ikään kuin jumissa – kehossa, juuttunut kurkkuun ja häpeän alla piilossa. Jokin hetki elämässämme on jumiuttanut oman ilmaisun, äänen ja rohkeuden käyttää sitä vapaasti.

Kuinka päästä häpeästä eroon?

Oleellista on tunnistaa itsessään, se hyvin usein piilossa oleva, häpeä. Tunnistaa missä se on, miltä se tuntuu ja missä hetkissä se aktivoituu. Tunnistaa se, miten se vaikuttaa. Se on oleellista ja valtavan tärkeää. Se kuinka häpeästä pääsee eroon, on pitkä ja monenlainen prosessi, johon ei varmasti ole yhtä tietä. Se, pääseekö häpeästä koskaan eroon, onkin asia, jonka kanssa saan itsekin opetella varmasti koko loppuelämän ajan. Ja nyt en tarkoita sellaista tervettä häpeää, joka jokaisella tulisi olla. Vaan sellaista häpeää, joka rajoittaa elämää ja ilmaisua.

Häpeää, joka on hyvin usein syntynyt lapsuuden traumaattisten kokemusten myötä. Aivan niin kuin itselläni oli. Ja hyvin monella kanssani työskennelleellä on ollut. Häpeästä eroon pääseminen tai sen pienentäminen on valtavan iso prosessi ja ilman epämukavuutta se ei ole mahdollista. Itsemyötätunto sekä korjaavat kokemukset ovat tärkeitä häpeän selättämisessä. Sekä siinä, että siitä tehdään näkyvää. Ja, että sitä saa rauhassa ja turvassa tuntea. Ja se tarvitsee ympärilleen turvaa. Häpeä oikein marinoituu piilossa – kasvaa ja mehevöityy mielen askarrellessa tunnetta yhä pahemmaksi ja se vaikuttaa käytökseen, hermoston tilaan, turvan kokemukseen ja aivan kaikkeen ihmisessä.

Siihen kuinka voi tulla esille ihmisten keskuudessa. Hyvin usein häpeään johtaneet asiat ja niiden vaikutus elämään vaatii myös terapiaa ja ammattiapua. Häpeä ei kuitenkaan lähde, oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan, pelkästään terapialla. Hyvin usein tarvitaan tiloja, joissa voi turvassa kokea tuota viheliäistä ja monesti lamauttavaa tunnetta. Ja varsinkin kun puhutaan äänen käyttämisestä ja ilmaisusta. Ja siitä miten se vaikuttaa kehoon ja läsnäoloon kehossa. Ja hyvin usein ääneen liittyvään häpeään liittyy syvä kehohäpeä sekä jopa häpeä, joka liittyy ihan koko omaan olemassaoloon. Häpeän muotoja ja laajuutta on todella monia.

Välitotsikko

Häpeä tarvitsee näkyäkseen ihmisiä. Ja se on se suurin lääke – parantava, tukeva,
kannustava, välittävä, hyväksyvä ja rakkaudellinen ilmapiiri ja turvalliset ihmiset. Ihmiset, jotka kestävät itsen kaikenlaisena – epävarmana, pelokkaana, häpeäpallona (tämän termin eräs ääniryhmästäni keksi) eikä kukaan tuomitse, hylkää, jätä, arvostele, naura tai ilku. Päinvastoin – kun ryhmässä on paljon ihmisiä, jotka kokevat samankaltaisia asioita, yhdessä jakaminen ja nähdyksi tuleminen on se suurin lääke, jota jokainen voi toisilleen antaa. Ja se vaatii monella tavalla turvallista tilaa.

Turvallinen tila ei synny pelkästään sillä, että sanotaan, että tämä on turvallinen tila. Se syntyy kokonaisuudesta ja sanat itsesään eivät tee sitä. Se on energia ja intentio siellä taustalla. Se on sanoitusta sekä näkyväksi tekemistä. Se on esimerkkiä ja tilan luomista. Se on taito osata luoda tila, jossa on paljon turvaa, tietoa, osaamista, ymmärrystä, lempeyttä, rakkaudellisuutta, hyväksyntää ja sallivuutta. Kykyä luoda tuota tilaa konkreettisesti sekä energeettisesti. Että ihminen voi kaikissa hetkissä tuntea tulevansa hyväksytyksi ja toiset läsnäoleviksi kun kokee esim. jännitystä, muita vaikeita ja epämiellyttäviä tunteita ja jopa reagoi voimakkaasti. Turvallisen tilan luominen on itselleni yksi tärkeimpiä asioita ohjaustyössä, jota teen ja kirjoitan tästä myöhemmin lisää. Rakastan näitä aiheita ja mielelläni juttelen näistä lisää. Tähän pieneen postaukseen mahtui jokunen ajatus. Minua saa kutsua puhumaan näistä lisää ja pitämään työpajoja. Eroon häpeästä teema on
isosti osa työtäni, jota ihmisten kanssa haluan tehdä. Jos nämä teemat resonoivat ja jos kaipaat turvallista tilaa ja vapautusta äänesi ja liikkeesi kanssa, tule mukaan tiloihin ja ohjaukseen, jota luon. Lämmöllä ja ymmärryksellä sekä
suurella sydämellä odotan sinua.

Häpeää lempeästi yhteiskunnassamme todistaen ja sitä isosti ymmärtäen,
Sonja